Tänään oli luvassa käynti Rosenburgin linnassa. Kun olimme syöneet aamupalan valmistauduimme lähtöön. Kävimme taas läheisellä Metroasemalla ostamassa liput, joilla voisimme matkustaa pidemmälle Kööpenhaminan ulkopuolelle. Hypättiin bussiin hotellimme vierestä ja pian olimmekin jo juna-asemalla. Ilma oli harmaa ja välillä vettä satoi kaatamalla. Mutta junan saauttua sade taukosi ja pääsimme kuivina sisälle asti. Ihastelimme kauniita ohi vilistäviä maisemia junanikkunasta. Junamatka kesti n. puolituntia.
Käveltiin vanhankaupungin halki, josta etsimme sopivaa paikkaa jossa käydä syömässä. Aika ajoin pikku sadekuuro pääsi yllättämään. No onneksi minulla oli sateenvarjo mukana, niin se ei liiemmin haitannut. Löydettiin ravintola, jota mainostettiin perheravintolana. No ainakin siellä näytti olevan tilaa ainakin meille kahdelle. Lounasaikaan tuppaavat ravintolat olla aika täynnä. Harmiksemme saimme istumapaikat heti keittiön oven vierestä. Toinen paikka olisi ollut ihan baarin vieressäeikä sekään houkutellut. Istuimme tilaamaan minä otin omeletin ja poikaystäväni otti jotain lihaa.
Tälläinen ruoka kannettiin eteeni ja voin sanoa pöyristyneeni. Ateria on, kuin jostain huoltoasemalta. Munakas ei ollut minkäänmakuinen. Olisin varmasti itse pystynyt parempaan. No eipä poikaystävänikään ateriassa ollut kehumisen varaa. En nyt yhtään muista paljon maksoimme ruoista, mutta varmasti normaalia ravintolaruokaa vähemmän. Emme olisi kumminkaan maksaneet senkäänvertaa kehnoista annoksistamme. No tulipahan ainakin syötyä jotain.
Linna sijaitsi merken rannalla aivan pienen laivamatkanpäässä Ruotsista. Merenrannalla kuin oltiin niin oli todella tuulista ja tihutti, mutta maisemat olivat äärettömän kauniit. Lähdimme kiertelemään linnaan. Käveltiin ensiksi joissakin tunneleissa, jossa ainoa valonlähde oli pieni öljylamppu. Se ei paljoa valaissut, joten piti olla varovainen ettei kompuroi. Se loi minusta myös aika aavemaisen tunnelman. En olisi kyllä yksin uskaltanut mennä sinne.
Kuvista ei liiemmin saa mitään selvää, mutta ainakin sen ymmärtää, että pimeää siellä on ollut.
Näin siis itse linnan hovi asui. Aika prameasti siis.
Olen iloinen että matkustimme ja näimme miltä Roseburgin linnassa näytti. Päästyämme ulos linnnan rakenteisiin pesineet lepakot syöksähtivät ulos pesästään. Siinä kyllä ainakin minulla sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun niin säikähdin. Sitten kävelimmekin asemalle, jossa odotimme junaa takaisin Kööpenhaminaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti