Mihin aika on kulunut?

Eletään vuoden viimeistä kuukautta. Aika on kulunut ihan älyttömän nopeasti, tuntuu että eläisin pikakelauksella. Uskon nopeaan ajankuluun vaikuttamaan sen, että minulla on työpaikka ja työni on mielekästä. Vapaa-ajallani teen hyödyllisiä asioita näen kavereita, käyn jumpassa ja siivoan.

Aloitin viime lokakuussa kuukauden kestävän herkkulakon, joka on pitänyt hyvin. Malmin Kohtauksen halloweenbailuissa join kyllä hieman limua ja söin muutaman sipsin. Olen nähnyt  unta, että olen syönyt keksejä ja aamulla mietin, olenko sortunut? Näin kerran myös unta jossa söin sipsejä, mutta olin  varma että se oli unta. Uniani on varjostanut myös pari painajaista, jotka olen nähnyt perheestäni. Panajaiset loppuivat heti, kun sain juteltua mieltä painavasta asioista. Ihanaa, kun elämässä on ihmisiä, jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja kannustavat. Puhuminen helpottaa aina ja suosittelen sitä kaikille. Asia voi kasaantua isoksi möykyksi ja purkauduttuaan saada ikäviä asioita aikaan.

Vuoteen 2019 on mahtunut paljon iloa ja surua, mutta se on vain kasvattanut minua. Vaikeuksista selvitään ja olen vahva, päällimmäisin puolin asiani ovat todella hyvin. Olen vapaa ja minulla on elämääni ohjaavat langat käsissäni, eikä kukaan voi määrätä mitä minun tulee tehdä.

7. marraskuuta satoi maahan ensilumi ja minulla oli sinä päivänä valintahaastattelu nuoriso - ja yhteisöohjaajaksi Diakoniopiston Helsingin kampuksella. Aamuni aloitin joogaamalla jotta saisin jännitystä rauhoitettua. Kuuntelin rauhoittavaa musiikia. Olin valmistautunut hyvin haastatteluun. Koululla minua alkoi hieman jännittämään, ensin oli pieni info koulutuksesta. Opettajat pyysivät nimeltä mukaansa haastateltavaksi. Minä olin ensimmäisenä haastatteluvuorossa. Se tuli ihan liian nopeasti en ollut ehtinyt rauhoittua ja miettiä mitä tulisin sanomaan. Nainen joka haastatteli minua ei kysynyt oletettavia kysymyksiä mihin olin harjoitellut. Hän ei oikeastaan paljoa mitään kysellyt ja itse haastatteluun tuntui kuluvan alle 10 minuuttia. No tein parhaani enkä sentään ihan kokonaan jäätynyt. Kahden viikon päästä tulee tieto, kuinka kävi.

Tässä kuussa on paljon kaikkea mukavaa tiedossa ja pari repaleista työviikkoa. Ensi viikon lauantaina menen siskoni ja äitini kanssa Tampereelle yöksi. Siellä menemme katsomaan työväenteatteriin Poikabändimusikaalia Antaudu 90-luvulle. Rakastan musikaaleja ylikaiken. 25. marraskuuta mennään siskoni kanssa Pienimerenneito suurmusikaalia Helsingin kaupunginteatteriin. Olen kuullut sen olevan mahtava ja uskon sen. 29.marraskuuta on Helsingin Diakonissalaitoksen pikkujoulut vanhalla ylioppilastalolla. Nyt pitäisikin löytää juhlakengät ja asusteet. Isosiskoni on ommellut minulle pitsimekon toivottavasti pääsen kokeilemaan sitä ensi viikolla.

Uusi perheenjäsen

Heinäkuussa saatiin perheen lisäystä, vanhempani hankkivat Labradorinnoutajanpennun. Pentu oli musta ja sille oli jo nimi valmiina, joka olisi Lilli. Vietin kesälomaviikkoani ja mikä sen ihanampaa, kuin viettää se koiranpennun kanssa.

Lillillä on hieman valkoista leuan alla, rinnassa ja tassuissa. Lilli sopeutui todella hyvin meidän perheeseen, ja alkoi jo heti leikkimään saamillaan leluillaan. Lilli on todella suloinen pentu, no eiköhän melkein jokainen koiranpentu ole suloinen. 

Viimeisestä kuvasta huomaa, että Lilli on kasvanut aika paljon.  Se on nyt uhmäiässä ja puree kaikkia ja kaikkea. Sen ikeniä kutittaa, kun tulee uusia hampaita. On se aika riiviö, mutta silti äärettömän suloinen tapaus.

Kesäpäivä Vallisaressa

16. päivä heinäkuuta

Tänään menisimme töissä kesätoimintaryhmän kanssa Vallisaareen. Aamulla satoi vettä ja oli kovin pilvistä. Käytiin fiiliskierros, jossa jossa nuoret saivat äänestää haluavatko Kiasmaan,keilaamaan vai Vallisaareen. Nuoret valitsivat Vallisaaren. Valinta osui ihan nappiin, kun sääkin muuttui tosi aurinkoiseksi. En ollut koskaan aiemmin käynyt Vallisaaressa. Ennen lähtöä käytiin ostamassa Lidlistä eväät.

Lähdettiin kauppatorilta klo.12:00 lähtevällä lautalla kohti Vallisaarta. Saari sijaitsee ihan Suomenlinnan viressä. Matka taittui mukavasti eväitä syöden. Ja pian lautta saapuikin  Vallisaareen.

 

Saaressa on merkityt kävelyreitit mitä pitkin tulee kulkea.  Pysähdyttiin porukalla syömään eväitä ja juttelemaan. Pian jatkettiin matkaa. Aurinko porotti melkein polvettömältä taivaalta, eikä farkkuihin pukeutuminen tuntunut hyvältä ajatukselta, mutta aamulla oli vielä kylmä.

Kiivettiin portaat näköalatasanteelle, josta näki kauppatorille ja pidemmällekin.

 Näköalatasanteella oli todella upeat maisemat ja sen huipulla tuuli. Jatkettiin matkaa muutama meistä lähti klo. 14:10 lähtevällä lautalla pois saaressa. Lauttamatka pois saarelta kestäisi 40minuuttia, ensin pysähdys Suomenlinnassa ja siellä jonkinaikaa parkissa ja siitä Lonnaan.

Oli tosi hauska päivä Vallisaaressa. Lähdettiin lautalle päin, jossa odotettiin hetki lauttaa saapuvaksi. Pian oltiin potskilla. Taivaalle oli kertynyt tummia pilviä ja tuuli kovasti. Pian isoja vesipiaroita satoi päällemme, kun istuttiin kannella. Menin sisätiloihin ennen kuin Suomenlinnasta tulevat veisivät kaikki istumapaikat.

Muutaman tovin jälkeen lauttsa saapui kauppatorin satamaan. Vettä satoi kokoajan rankemmin. Onneksi minulla oli vedenpitävä takki mukana.

Ihana kesä

Ollaan kesäkuun puolivälissä ja pian on heinäkuu. Aika rientää todella nopeasti varsinkin nyt kun minulla on työpaikka, jossa käyn viidesti viikossa. Työpaikkani muuttaa uusiin tiloihin heinäkuun puolella, esiviikon maanantaina käydään Pasilasassa katsomassa tiloja. Töissä on kiirettä kun pitää valmistautua muuttoon ja pakata. Tein eilen tietoturvakoulutustestin töissä ja se oli aika hankala. Mutta sain sen suoritettua, mikä on helpotus. Vielä puuttuu tietoturvaviedeon katsominen.

Olen kotiutunut Vallilan vuokrayksiööni mainiosti enkä voisi kuvitella asuvani muualla. Leveät ikkunalaudat ovat ihanat ja asuntooni pääsee paljon luonnonvaloa. Asun hyvien julkisten kulkuyhteyksienvarrella ja kaikki  tarvitsemani on  lähellä. Keskustaan ei kävellenkään ole pitkä matka. Asunnon sijainnista tekee mahtavan se, että asun ihan  kaupunkiolohuone Kohtaustauksen nurkan takana. Olen saanut sieltä hyviä ystäviä joiden kanssa pystyn juttelemaan heidän kanssaan aiheesta, kuin aiheesta. Olen niin onnellinen, kun olen löytänyt yhteisön johon tunnen voimakasta yhteenkuuluvuutta. Enään en koe olevani yksinäinen ja olen todella iloinen, kun astuin Kohtauksen ovesta sisään maaliskuussa vuonna 2018.

Viimeisin kuvassa pensasaitojen takana on Vallilan siirtolapuutarha. Kaikkialla on vehreää ja kaunista. Odotan innolla kesälomaviikkoani, joka on heinäkuun toinen viikko. Silloin olisi suunnitelmissa lähteä vanhempieni mökille Itä-Suomeen. Mökki on Saimaan rannalla ja toivonkin, että järvivesi olisi lämmintä että pääsisin uimaan.

Pääsiäinen Vallilassa

Vietin pääsiäisen yksin ja ajattelin kiertää kirppiksiä. Päivä oli aurinkoinen ja trenssitakilla pärjäsi hyvin.  Auringossa oli tosi lämmin niin lämmin, että piti avata takkia.

Kävin Kallion Recci Second Hand-kirpputorilla. Putiikki on avara ja selkeä. Rekkejä ei ole ahdettu liian täyteen, vain vaatteita pystyy "selaamaan" ilman että jotain putoaa. 

Löysin sieltä ohuen vyön, johon pitää tehdä hieman vyönreikiä lisää.

Fida Hakaniemi on avara ja siisti kirpputori. Putiikista löytyy vaatteita, laukkuja, kenkiä, asusteita ja astioita. Löysin kahdet yksinkertaiset hopeat nappikorvikset. Todella hyvä löytö, koska haaveilin pienistä hopeisista nappikorviksista. Eikä hintakaan ollut paha.

Kävin kävelelämässä Vallilan siirtolapuutarhassa. Puiden oksissa on silmuja ja kukat kasvoivat valtoimenaan.

Ihanaa kevät on täällä ja aurinko paistaa.  Uskon että pian puiden silmut aukeavat ja muodostavat lehtiä, jos on näin lämmintä. Rakastan keväässä sitä kun valoisa aika lisääntyy ja kasvit puhkeavat kukkaan.

Pitihän minun suklaapupu saada pääsiäisen kunniaksi :) 

Koti jossa on leveät ikkunalaudat

Muutin erottuani pitkäaikaisesta parisuhteestani asumaan Vallilaan 60-luvun kerrostaloon. Minulla kävi todella hyvä tuuri, että pääsin asumaan näin keskeiselle paikalle. Kulkuyhteydet keskustaan ovat todella hyvät ja kävellen keskustaan pääsee helposti. Olen todella kiitollinen äidilleni, joka löysi tämän ja isälleni joka soitti asunnon vuokraajalle.  Muutto tapahtui 10. helmikuta eikä se ollut helppoa, mutta siitä selvittiin yhdessä ihanan perheeni kanssa. Nyt vihdoin esittelen teille ihanan asuntoni, joka on vielä hieman kesken eräinen, mutta suurimmaksi osaksi kaikki on jo valmiina. En laita kuvia muualta kuin keittiöstä ja makuu+olohuoneesta.

Asunnossani ihanin asia on leveät ikkunalaudat ja minä 157cm mahdun istumaan jalat suorina ikkunalaudalle. Ikkunoista tulee paljon valoa huoneeseen. Arkun kanssa tuskailin, että tuleeko se mahtumaan uuteen asuntooni, mutta onneksi vanhempani keksivät sille hyvän paikan. Siihen pitäisi vielä asentaa pyörät alle, jotta sitä on helpompi liikutella. Verhoja pitää  vielä lyhentää ja verhotankoon laittaa ripustimia, jolla verho roikkuu kauniisti. Minulla on väliaikaisesti lainassa vanhemmiltani musta jalkalamppu.

Pidän edelleen kovasti Virkkukoukkusesta ostetusta kukkapäiväpeitosta ja nojatuolista, jonka sain joskus synttärilahjaksi. Nojatuoli ei päässyt oikeuksiinsa minun ja exäni yhteisessä kodissa, mutta nyt se on päivittäisessä käytössä. Isot peiliovilliset liukuovikaapit tuovat lisää valoa asuntoon.

On ihanaa kun keittiö on erillään makuuhuoneesta ja työtasot ovat kiveä. Missään aikaisemmassa asunnossa jossa olen asunut vuokralla ei ole ollut kivisiä työtasoja.  Kaappitilaa minulla ainakin tästä keittiöstä löytyy. Ylempiin kaappeihin en edes lähde yksin kiipeämään. Tarvitsisin kyllä turvallisemman keittiöjakkaran, jossa on leveämmät askelmat. Pyöreä pöytä on siskoni vanha ja reuna saanut hieman osumaa.

Acoustic Adventures

22. helmikuuta

Aloitin 20. päivä työt Vamos Helsingissä, jossa toimin assarina. Työnkuvaani kuuluu oven avausta, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, kahvinkeitto jne. Olen ollut uudessa työssäni nyt vasta muutaman päivän, mutta pidän siitä kovasti tekemistä on ja työkaverini ja kollegani ovat todella mukavia. Muistan sentään kaikkien tiimiläisteni nimet ja muutaman muun sen lisäksi.

Vielä odottelen virallista työsopimusta mikä pitää vielä allekirjoittaa. Pitää tilata uusi verokortti ja liittyä työttömyyskassan. Pitäisi saada myös tunnukset intraan ja työpuheli. Työpuhelimen saaminen kyllä hieman jännittää. Vielä on asioita mitä tulisi käydä läpi työsopimukseeni liittyen, toivottavasti uusi esimieheni ehtii käydä niitä läpi kanssani mahdollisimman pian.

Työpäivän jälkeen sain viestiä ystävältäni, jonka kanssa minun oli tarkoitus mennä illalla katsomaan Sonata Arcticaa Savoy-teatteriin ettei hän pääsekään tulemaan.  Laitoin heti Whatsapp-viestiä Kohtauksessa tutustumaani nuoren mieheen ja pyysin häntä seurakseni. Edellisenä päivänä olin hänelle maininnut keikasta. Ystäväni suostui ja olin todella huojentunut. Hän oli jo keskustassa ja minä Kohtauksella. Menin suoraan kotiin, jossa vaihdoin vaatteet ja söin hieman.

Tapasin ystäväni ennen keikkaa, yliopiston edessä. Kysyin häneltä oliko hän kuunnellut yhtään kappaletta kyseiseltä bändiltä. Hän sanoi kuunnelleensa kaksi ja sanoi niiden olevan ihan meneviä.
Kävelimme Savoy-teatterille päin. Maksoin molempien narikkamaksun ja ystäväni tarjosi minulle teen. Siemailimme teetä ja juttelimme niitä näitä, minä muumuassa uudesta työstäni.

Olimme molemmat ensimmäistä kertaa katsomassa Sonata Arcticaa. Keikka oli hauska mutta jotain jäi puuttumaan. He ovat omimmillaan varmasti keikoilla, missä pääsee enemmän revittelemään. Yleisöllä on myös paljon vaikutusta yleiseen tunnelmaan.

Kappaleita tuli paljon sellisia joita en tiennyt, mutta muutama sellainen jonka tiesin. Tallulah-kappaletta odotin eniten ja sen soidessa taisi silmätkin hieman kostua.

Keikka alkoi olla lopuillaan, meillä oli ollut mukava ilta. Käytii vielä mäkkärissä syömässä hampurilaiset ennen, kun lähtisimme kotiin.

Valkoinen joulu Hyvinkäällä

22. joulukuuta

Lähdin klo. 14:30 bussilla Hyvinkäälle. Laukussani oli joululahjoja vanhemmilleni, siskolleni ja mummilleni ja muutama vaatekappale. Vähäinen vaatemäärä matkakassissani ei haitannut, koska olin jättänyt muutamia vaatteitani vanhempieni luokse, jo joskus aikaisemmin.

Hyvinkäälle saavuttuani maisemat olivat ihan, kuin joulun ihmemaasta. Lunta oli kerrostunut puiden päälle ja lumi narskui jalkojen alla. En ole erityisesti talven ystävä, mutta kyllä valkoinen joulu pitää olla. Helsingissä olisi ankeaa viettää joulua, kun maassa ei ole lunta ja on niin pimeää.

24. joulukuuta

Siskoni ja hänen poikaystävänsä kävivät hakemassa mummin luoksemme viettämään joulua. Kun he palasivat aloitimme perinteisen kuusen koristelun.

                                Tietysti Mollyn piti päästä haistelemaan paketteja :)

Kuusen koristelun jälkeen katsoimme yleltä perinteisen Lumiukko piirretyn ja Lumikoiran. Lapsena muistan, etten erityisemmin välittänyt Lumiukosta mutta nyt se kuuluu jouluperinteisiin.

Aamupäivällä söimme perinteiset riisipuurot. Emme perheemme kanssa kukaan ole mitenkään suuri riisipuuron ystävä, mutta kerran vuodessa on "pakko" syödä hah.

Pelasimme siskon kanssa Unoa ja otimme rennosti. Illan pimettyä lähdimme haudoille. Ulkona oli todella kova pakkanen, mutta niin kaunista.

Haudoilla käytyämme ja kynttilät sytytettyämme hyppäsimme autoon ja ajettiin kotiin. Perinteinen joulusauna lämmitettiin. Kylmässä pakkasilmassa vietetyn ajan jälkeen lämmin sauna tekisi terää.
Saunottuamme vuorossa olisi jouluruoat jonka jälkeen lahjojen availua.

Sain sukkia ja sukkahousuja jotka tulevat aina käyttöön, sain myös toivomani Maria Veitolan elämästä kertovan kirjan. Kaikki joululahjat olivat mieleisiä ja muutenkin joulussa on parasta se, kun kaikki viettävät aikaa yhdessä.