Muutin erottuani pitkäaikaisesta parisuhteestani asumaan Vallilaan 60-luvun kerrostaloon. Minulla kävi todella hyvä tuuri, että pääsin asumaan näin keskeiselle paikalle. Kulkuyhteydet keskustaan ovat todella hyvät ja kävellen keskustaan pääsee helposti. Olen todella kiitollinen äidilleni, joka löysi tämän ja isälleni joka soitti asunnon vuokraajalle. Muutto tapahtui 10. helmikuta eikä se ollut helppoa, mutta siitä selvittiin yhdessä ihanan perheeni kanssa. Nyt vihdoin esittelen teille ihanan asuntoni, joka on vielä hieman kesken eräinen, mutta suurimmaksi osaksi kaikki on jo valmiina. En laita kuvia muualta kuin keittiöstä ja makuu+olohuoneesta.
Asunnossani ihanin asia on leveät ikkunalaudat ja minä 157cm mahdun istumaan jalat suorina ikkunalaudalle. Ikkunoista tulee paljon valoa huoneeseen. Arkun kanssa tuskailin, että tuleeko se mahtumaan uuteen asuntooni, mutta onneksi vanhempani keksivät sille hyvän paikan. Siihen pitäisi vielä asentaa pyörät alle, jotta sitä on helpompi liikutella. Verhoja pitää vielä lyhentää ja verhotankoon laittaa ripustimia, jolla verho roikkuu kauniisti. Minulla on väliaikaisesti lainassa vanhemmiltani musta jalkalamppu.
Pidän edelleen kovasti Virkkukoukkusesta ostetusta kukkapäiväpeitosta ja nojatuolista, jonka sain joskus synttärilahjaksi. Nojatuoli ei päässyt oikeuksiinsa minun ja exäni yhteisessä kodissa, mutta nyt se on päivittäisessä käytössä. Isot peiliovilliset liukuovikaapit tuovat lisää valoa asuntoon.
On ihanaa kun keittiö on erillään makuuhuoneesta ja työtasot ovat kiveä. Missään aikaisemmassa asunnossa jossa olen asunut vuokralla ei ole ollut kivisiä työtasoja. Kaappitilaa minulla ainakin tästä keittiöstä löytyy. Ylempiin kaappeihin en edes lähde yksin kiipeämään. Tarvitsisin kyllä turvallisemman keittiöjakkaran, jossa on leveämmät askelmat. Pyöreä pöytä on siskoni vanha ja reuna saanut hieman osumaa.
