Aloitin viime lokakuussa kuukauden kestävän herkkulakon, joka on pitänyt hyvin. Malmin Kohtauksen halloweenbailuissa join kyllä hieman limua ja söin muutaman sipsin. Olen nähnyt unta, että olen syönyt keksejä ja aamulla mietin, olenko sortunut? Näin kerran myös unta jossa söin sipsejä, mutta olin varma että se oli unta. Uniani on varjostanut myös pari painajaista, jotka olen nähnyt perheestäni. Panajaiset loppuivat heti, kun sain juteltua mieltä painavasta asioista. Ihanaa, kun elämässä on ihmisiä, jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja kannustavat. Puhuminen helpottaa aina ja suosittelen sitä kaikille. Asia voi kasaantua isoksi möykyksi ja purkauduttuaan saada ikäviä asioita aikaan.
Vuoteen 2019 on mahtunut paljon iloa ja surua, mutta se on vain kasvattanut minua. Vaikeuksista selvitään ja olen vahva, päällimmäisin puolin asiani ovat todella hyvin. Olen vapaa ja minulla on elämääni ohjaavat langat käsissäni, eikä kukaan voi määrätä mitä minun tulee tehdä.
7. marraskuuta satoi maahan ensilumi ja minulla oli sinä päivänä valintahaastattelu nuoriso - ja yhteisöohjaajaksi Diakoniopiston Helsingin kampuksella. Aamuni aloitin joogaamalla jotta saisin jännitystä rauhoitettua. Kuuntelin rauhoittavaa musiikia. Olin valmistautunut hyvin haastatteluun. Koululla minua alkoi hieman jännittämään, ensin oli pieni info koulutuksesta. Opettajat pyysivät nimeltä mukaansa haastateltavaksi. Minä olin ensimmäisenä haastatteluvuorossa. Se tuli ihan liian nopeasti en ollut ehtinyt rauhoittua ja miettiä mitä tulisin sanomaan. Nainen joka haastatteli minua ei kysynyt oletettavia kysymyksiä mihin olin harjoitellut. Hän ei oikeastaan paljoa mitään kysellyt ja itse haastatteluun tuntui kuluvan alle 10 minuuttia. No tein parhaani enkä sentään ihan kokonaan jäätynyt. Kahden viikon päästä tulee tieto, kuinka kävi.
Tässä kuussa on paljon kaikkea mukavaa tiedossa ja pari repaleista työviikkoa. Ensi viikon lauantaina menen siskoni ja äitini kanssa Tampereelle yöksi. Siellä menemme katsomaan työväenteatteriin Poikabändimusikaalia Antaudu 90-luvulle. Rakastan musikaaleja ylikaiken. 25. marraskuuta mennään siskoni kanssa Pienimerenneito suurmusikaalia Helsingin kaupunginteatteriin. Olen kuullut sen olevan mahtava ja uskon sen. 29.marraskuuta on Helsingin Diakonissalaitoksen pikkujoulut vanhalla ylioppilastalolla. Nyt pitäisikin löytää juhlakengät ja asusteet. Isosiskoni on ommellut minulle pitsimekon toivottavasti pääsen kokeilemaan sitä ensi viikolla.
