YLE:n puvustamolla

Lähdimme junalla kohti Pasilaa ja kohti Suomen yleisradiota. Päästyämme paikalle pari vartijaa eivät meinanneet uskoa että meille on oikeasti järjestetty opastettu kierros, mutta he soittivat jonnekin ja kuulivat että meille oli opastettu kierros puvustamolle. Yksi luokkalaisemme oli työssä oppimassa puvustamolla vuosi sitten niin hän opasti meidät paikalle.

Puvustamo oli eri rakennuksessa joten jouduimme tekemään pienen matkan vielä ulkona. Päästyämme puvustamoon meille esiteltiin ensin ompelu- ja värjäys-puoli. Sen jälkeen pääsimmekin tutustumaan itse pukuihin. Ensimmäisellä osastolla oli fantasia asuja ja paljon erilaisia hattuja. Seuraavaksi eteemme avautui huone jossa oli paljon hyllyjä, jotka olivat täynnä erilaisia kenkiä. Nistä monet  olivat varmasti todella vanhoja, koska ne olivat niin kuluneita. Mutta kyllä niitä uudempiakin löytyi.  Seuraavaksi pääsimme osastolle, jossa oli iltapukuja, juhlapukuja ja erilaisia hääpukuja. Juhlapuvut olivat todella upeita. Seuraavaksi jatkoimme matkaamme lasten puvustamoon sielä oli myös miesten vaatteita.Siellä oli paljon lentäjän lakkeja ja armeijan kypäriä.

Matkamme jatkui naamiointi-osastolle. Siellä meille kerrottiin kuinka peruukkeja, viiksiä, pulisonkeja ja leuka partoja valmistetaan. Ne ommellaan karva kerrallaan tyllin päälle. Ihan kamala homma en ymmärrä miten siinä riittää kärsivällisyys. Pääsimme kuulemaan miten naamareita tehdään. Ensin kuulemma pitää tehdä kuolinnaamio näyttelijän kasvoille ja sen pohjalta itse naamiota aletaan työstämään.  Naamiot kuulemma liimataan sitten näyttelijän kasvoille sellaisella liimalla että se pysyy hyvin paikallaan.

Haimme kaikki takkimme ja menimme Ylen kahvioon haukkaamaan jotain pientä. Minulla oli omat eväät croissant ja mehua. Söin omia eväitäni, vaikka kyllä tiesin että kahviossa ei tykätä hyvää kun on omat eväät, mutta minulla oli jo kova nälkä. Muut ostivat jotain kahviosta vaikka hekin olivat pyytäneet eväät koululta, mutta tuskin koulun eväät voittaisivat kahvilan valikoimaa. En myöskään ostanut siksi mitään koska sielä oli niin kallista.

Lähdettiin kohti Pasilan asemaa. Se ei ollut niin yksinkertaista mitä olisi luullut varsinkaan jos ei halunnut kiertää kovin pitkää matkaa asemalle. Mutta vihdoin pääsimme pois Ylen pihalta ja olimme pian asemalla. Menimme hetkeksi asema-rakennukseen lämmittelemään, koska junamme ei ollut vielä saapunut. Asemalla pari tyttöä Haaga- heliasta, jotka opiskelivat toimittajiksi. He kysyivät olisiko minulla hetki aikaa vastata pieneen kyselyyn. Sanoin vastaavani jos se ei veisi  kauaa. Minulta kyseltiin miten liikun esim. kaupungilla. Sanoin käveleväni paljon. Minulta kysyttiin myös että miten tämä luminen talvi on vaikuttanut liikkumiseeni. Ei se erityisemmin ole vaikuttanut liikkumiseeni mitenkään. Tosin  lumessa tarpominen ei ole kovin mukavaa. Haastattelun lopuksi minusta otettiin kuva ja minun nimeäni kysyttiin. He luultavasti käyttävät haastattelua luultavasti jossain koulu tehtävässä. Laskeuduimme liukuportaita pitkin alas laiturille jolta junamme kuuluisi lähteä. Junamme oli vähän myöhässä, mutta pian se jo saapuikin. Nousimme junaan ja matka jatkui.