sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Lord Of The Rings sinfonia-konsertti

Eilinen konsertti Tampere talolla oli kyllä jotain aivan upeaa. Olin katsomassa konserttia perheeni kanssa. Paikkamme olivat todella hyvät, olimme penkkirivin vasemmassa reunassa jos salia katsoo takaapäin. Paikkamme olivat sen verran keskellä että näimme elokuvan todella hyvin, mutta tarkkailimme sinfoniaorkesteria silloin tällöin.

Esitys alkoi hienolla trilogioiden omaisella musiikilla, jota kuullaan kaikissa kolmessa elokuvassa. Elokuva oli päässyt kunnolla vauhtiin ja Konnun Frodo sai osuman Sormusaaveen  miekasta. Kaikki näytti siltä, ettei pieni Frodo selviäisi, mutta hän onkin oikea taistelija. Hän heräsi kuukausien kuluttua Rivendelistä haltioiden kaupungissa, johon hänen oli kuulunutkin Sormus viedä. Mutta niin yksinkertaista tämä kaikki ei ollut. Joten pian Frodo mukanaan kolme hobittia, kaksi ihmistä, haltia, kääpiö ja Gandalf mukanaan lähtivät etenemään kohti määränpäätään.

Ennen kuin he lähtivät jatkamaan matkaa, oli väliajan aika. Minulle oli tilattu teetä ja suklaaleivos, jonka nimeä en nyt muista mutta hyvää se oli.

Väliaika loppui ja matka kohti Mordoria alkoi. Pian he olivat vaikean valinnan edessä ja Frodo päätti johtaa matkalaiset läpi Morian-kaivosten. Ongelmiltakaan ei säästytty. Frodo sai jo toisen osuman miekasta tällä kertaa luolapeikon kädestä. Hänen luultiin kuolleen kunnes ihmeenkaupalla hän virkosi. Hänellä oli paidan alla haltioiden punoma panssaripaita, joka esti tappavan iskun.
Matkajatkui...


Kuoro lauloi todella upeasti ja orkesteri oli sanoin kuvaamaton. Mukana oli myös pieni kuoro, joka koostui pienistä lapsista. Lopputekstien ilmestyessä ruutuun pieni poika alkoi laulaa. Se oli jotain kaunista.
Kun kuoro ja sinfoniaorkesteri lopettivat soittonsa oli, ablodien aika. Ihmiset taputtivat kätensä punaisiksi. Jotkut jopa vihelsivät. Vähänajanpäästä minä, siskoni ja vanhempani lähdimme ulos salista. Kun vihdoin löysimme tiemme ulos kaiken sen ihmisvilinän keskeltä suuntasimme kohti autoamme. Pian olimmekin jo matkalla kohti Hyvinkäätä. Perillä haimme koiramme Nellin mummiltamme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti